sunnuntai 19. elokuuta 2018

Finntriathlon Tahko 2018 kisaraportti

Sportyfeel Finntriathlon Tahko 2018
Täysmatka: uinti 3,8km - pyöräily 180km - juoksu 42,2km


Tahko (kuva: Perttu Hietala)

Edeltäviä tapahtumia

Tahkon täysmatka oli kohdallani toinen täyden matkan kisa. Edellinen kerta oli Kööpenhaminan Ironman vuonna 2016. Sen jälkimainingeissa otin vähän etäisyyttä tri-hommiin. Köpiksen kisaa edeltävä vuosi meni sen verran triathlonin ehdoilla, että halusin harrastaa liikuntaa rennommin ilman pakko-fiiliksiä mistään tekemisistä. Meni melko pitkään, että sopiva harrastamisen taso löytyi. En missään välissä halunnut alkaa sohvaperunaksi mutta harjoittelu ilman fiksattua päämäärää oli hieman hapuilevaa. Kävin Köpiksen jälkimainingeissa juoksemassa vielä Kiiminki-maratonilla oman ennätykseni 3h 46min ja telemarkia tuli talvella laskettua kiitettävästi. Vuonna 2017 osallistuin numerolappu rinnassa ainoastaan umpihankihiihdon mm-kisoihin Pudasjärvellä helmikuussa.

Liikunta ja erityisesti kestävyysurheilu on mahtavaa. Syyskuussa 2017 osallistuin Salomonin polkujuoksukiertueen tapahtumaan Oulussa ja jäin melko pahasti koukkuun saman tien. Metsässä juoksun tuoma tunne on vertaansa vailla. Muutenkin säännöllisempi harjoittelu tuntui syksyn koittaessa taas tosi mukavalta. Ilmoittauduimme noihin aikoihin Vahvat Juoksijat -porukalla kesällä järjestettävään Lahden IM 70.3 kisaan ja virittelimme yhteislenkit käyntiin. Ilmoittauduin myös Karhunkierroksen polku-ultralle ja siinähän se kesän 2018 kisakalenteri alkoi hahmottua. Tässä vaiheessa täysmatkan kisaaminen kesällä 2018 ei ollut vielä lainkaan ajatuksissa.

Talven aikana treenit olivat hyvää tekemistä. Monipuolista jumppailua salilla ja pidemmät lenkit maastopyörällä tai hiihtäen. Vuoden vaihteessa virittelin tri-pyörän trainerille ja poljeskelin sitä säännöllisesti. Menin takaisin myös Oulun Uinnin vapaauintiryhmään ja sehän tuntui kuin olisi palannut kotiin. Uinti on istumatyöläiselle huippu laji.

Tahkoa edeltävät isommat kisat vuonna 2018 olivat Umpihankihiihdon MM-kisat helmikuussa (sijoitus 17.), Karhunkierroksen 55km polku-ultra toukokuussa (aika 7h 53min) ja IM 70.3 Lahti kesäkuussa (aika 5h 27min). Lahden kisan jälkeen kesä jatkui aivan upeana. Lämmintä riitti ja vedet olivat lämpimiä. Lenkkeily maistui ja aloin katsella loppukesän kisoja "sillä silmällä". Heinäkuun puolivälissä aloin vakavammin pohtia pitäisikö startata Tahkolla täysmatkalle. Tästä eteenpäin tein treenit melko tarkasti samalla kaavalla kuin 2016 ennen Köpiksen kisaa. Ilmoittautumisen jätin taktisesti kisaa edeltävälle sunnuntaille ettei homma menisi hampaat irvessä vääntämiseksi.

Kesän aiempia kisoja, Karhunkierroksen polku-ultran startissa Oulangalla toukokuussa


Tahko

Ajelin Tahkolle hyvissä ajoin kisaa edeltävänä perjantaina. Olin toki kuullut ja lukenut pyöräreitin mäkisestä luonteesta, mutta kyllä se vasta auton ratista paljastui koko komeudessaan. Tasaista kohtaa reitiltä on turha etsiä, napakoita nousuja löytyy senkin edestä. Perjantaina keli oli helteinen, onneksi kisapäivälle oli luvattu hieman inhimillisempiä lukemia.

Majoituin SPA hotellin suite-huoneistoissa. Ilmoittautuminen olikin kätevästi saman hotellin respassa ja sain hoidettua molemmat kirjautumiset samalla kertaa. Aulassa törmäsin Pro Victorian Arto Walliniin ja vaihdoimme muutamat kuulumiset. Mukava nähdä tuttuja täyden matkan kisaajia ja jutella viimeiset taktiikkaviilaukset kohdilleen. Virittelin pyörän kisakuntoon ja kävin ajamassa/juoksemassa sopivan verryttelyn. Kaikki tuntui olevan kunnossa kisaa varten.

Kisainfo oli illalla SPA hotellin salissa. Peruskauraa muuten paitsi tuomaroinnin osalta. Päätuomari lupasi antaa kaikille peesaajille armottomasti penaltia :) Olisi se varmaan tullut vähemmälläkin uhkailulla selväksi. Infossa törmäsin toiseen oululaiseen kisaajaan, hän on käynyt Tahkolla useamman kerran ja kertoili hyviä tarinoita matkan varrelta.

Kisainfo

Illalla kävin vielä katsomassa starttipaikan, uinnin rantautumisen ja tutustumassa T1/T2 logistiikkaan. Näihin aikoihin myös dynaaminen manageri-/huoltajakaksikko saapui paikalle ja sain autokyydin takaisin hotellille. Sittenpä ei ollutkaan muuta kuin varustepussien pakkaus ja rentoa oleskelua kämpällä.

Uinnin starttipaikka. Sillalta veteen ja lähtö vedestä.

Varustepussit valmiina aamua varten


Siellä juoksureitti menee - fiilistelyä kämpän parvekkeella (kuva: Perttu Hietala)


Kisapäivä

Aamulla kello oli soimassa 4.45 mutta heräsin omin aikoineni ennen kelloa. Puurot naamariin, varustepussit olalle ja pyörää katsastamaan heti kuuden aikoihin. Varustepussit paikoilleen, omat geelit omahuoltopöydälle ja vielä siirtymäreittien tsekkaus. Käveleskelin rauhassa starttipaikalle Piazzalle ja huoltojoukot olivat ilmestyneetkin sinne jo pyörineen. Aikaa oli reilusti ja ehdittiin vaihtaa kuulumisia muutaman kaverin kanssa. Kisan info tuli vielä järjestäjien puolesta toistamiseen ja sen jälkeen olikin aika kiskoa märkkäriä päälle. Kävin kastautumassa järvessä eikä muuta kuin odottelemaan starttia.

Aamukuudelta liikenteeseen (kuva: Perttu Hietala)

Aina yhtä edustava näky pikkasen kireässä uudessa uimalakissa (kuva: Perttu Hietala)


Uinti 1h 20min

Pari minuuttia ennen lähtöä kilpailijat komennettiin sillalle ja edelleen veteen. Sijoittauduin porukan keskivaiheille. Yhteislähtö oli vauhdikas mutta kilpailijat antoivat vedessä hyvin tilaa toisilleen. Edessä olisi pitkä päivä eikä lähtösuoran taistelulla olisi suurta merkitystä. Uinti lähti rullaamaan mukavasti. Aiemmin kesällä vaivannut käsien puutuminen ei vaivannut ja sain keskittyä omaan uintiin. Koitin ottaa pari kertaa hyötyä samanvauhtisten uimareiden peesistä. He kiemurtelivat sen verran, että päätin uida oman hyvän uinnin ilman peesailuja. Vahvuuteni on suuntiminen avovedessä, pystyn uimaan melko suoraan kohdetta kohti ja näin meni tälläkin kertaa. Toisella kierroksella tuuli tuntui voimistuneen ja aallot napsuivat terävämpinä kohti siltaa uitaessa. Sillan päältä bongasin kannustusjoukot. Peukut heille, sillan alta ja loppusuora rantautumiseen. Kisaa edeltävällä viikolla arvioin kisauinnin kestoksi 1.20 ja se osui nappiin.

Siirtykäähän sillalle (kuva: Perttu Hietala)

Startti (video: Perttu Hietala)


T1 oli etukäteen kisan jännittävin kohta. Olen kahdessa edellisessä kisassa krampannut uinnin jälkeen pahasti ja halusin välttää tämän. Esimerkiksi Lahden kisassa en pystynyt useampaan kilometriin menemään pyörän päällä aero-asentoon vatsakramppien vuoksi. Tällä kertaa vaihto sujui hyvin, ei kramppeja ja ei muuta kuin mäkimaastosta nauttimaan.

Patukoita taskuun ja pyörän päälle (kuva: Perttu Hietala)


Pyöräily 6h 8min

Pyöräilyn alussa sykkeet olivat koholla ja niitä ei alun nousuissa meinannut saada millään laskemaan. Malttia löytyi ja en lähtenyt höntyilemään, vaan pidin kiinni suunnitelmasta ajaa rauhassa 3-alueen sykkeillä. Tämä oli Tahkon reitillä välillä haastavaa, ylämäissä porukkaa lappoi ohi ja vastaavasti alamäessä minä ajoin usein heistä ohi. Wattimittari voisi olla sykkeitä parempi apu tasaisen tehontuoton seurantaan.

Pyöräilyosuudella tuuli yltyi melkoiseksi. Vauhdikkaissa alamäissä piti tosissaan keskittyä pitämään pyörä omalla kaistalla. Alamäissä 60km/h nopeudessa sivusta iskevä tuulenpuuska ravisti pyörää ihan kunnolla.

Yksi läheltäpiti-tilanne sattui noin pyöräilyn puolivälissä, kun puolimatkan kisaajat tulivat reitille. Kanssakilpailija ohitti minut erään nousun päällä, siirtyi heti ohituksen jälkeen eteen ja löi välittömästi jarrut pohjaan. Olisiko hänelle tullut rengasrikko tai joku muu tekninen ongelma juuri sillä hetkellä. Olin hereillä ja sain väistettyä mutta ainekset törmäykseen olivat olemassa.

Kesällä jonkin verran vaivanneet alaselkäkivut eivät pahemmin vaivanneet ja pyöräosuus eteni omalla painollaan. Matkan aikana söin kolme energiapatukkaa, 12 geeliä ja join yhteensä kolme pulloa mietoa urheilujuomaa. Tavoitteena ollut 30km/h keskinopeus ei ihan toteutunut, mutta lähelle osui. En olisi paljon enempää näihin maastoihin pystynyt puristamaan.

T2 oli iisi juttu. Pyörä telineeseen, pikanauhoilla varustetut lenkkarit jalkaan, lippa päähän, muutama geeli taskuun, nopea visiitti bajamajassa ja ei muuta kuin baanalle.

Juoksuun lähtö (video: Perttu Hietala)


Juoksu 4h 38min

Olin tänä vuonna juossut enemmän kuin aikoihin. Etukäteen suunnitelin juoksevani maratonin hieman yli neljään tuntiin. Juoksun eka kymppi kulkikin varsin mallikkaasti ja kaikki vaikutti hyvältä. Ja sitten se iski - seinä. Olikohan syynä vähäisempi harjoittelun määrä vai mäkinen pyöräily, yhtäkkiä en päässyt enää mihinkään. Vauhdit painuivat kuuden minuutin päälle ja homma alkoi tympäistä. Vaikka harjoitustunteja ei ollutkaan vyöllä ruhtinaallisesti, olin ajatellut että ainakin juoksu tulisi tänään kulkemaan hyvin.

Onneksi juuri synkimpään kohtaan kannustusjoukot osuivat paikalle ja kehuivat hyvännäköistä menoa :D Pieni valkoinen valhe sopivasti tarjoiltuna sai tunnelman kohoamaan ja homma alkoi taas rullata. Olo sinällään oli koko juoksun ajan aivan hyvä. Nesteet imeytyivät, vatsa tuntui normaalilta eikä kovia jalkakipuja tullut. Vauhtia ei vain tällä kertaa löytynyt lisää vaikka kuinka laitoin jalkoja toisen eteen.

Viimeisellä kierroksella kaikki huolet haihtuivat ja maalisuora alkoi häämöttää. Kokonaisuutena vuosi on ollut aivan mainio. Triathlon harrastuksena antaa suuria tunteita ja mahdollistaa monien muidenkin lajien harrastamisen. Kiitin viimeisellä kierroksella jokaisen juomapisteen henkilökuntaa huippuduunista kisan aikana. Myös perimmäisen mutkan porukat pitivät mahtavasti fiilistä yllä mm. saippuakuplien ja mainioiden kannustushuutojen saattelemana. Mahtavaa!

Vielä viimeisen kerran lahden ympäri ja sillalle. Edessä olisi enää Piazzan nousu ja kurvaus maalisuoralle. DJ:n levylautaselta pärähti soimaan Iron Maidenin Run to the Hills, mikäpä sopisikaan paremmin Tahkon kisan päätösbiisiksi. Viimeisen kerran etä-high-five kuuluttajakaksikolle, askelluksen täsmäyttäminen siten, että kello pysähtyy tasalukuun 12.15:00, mitali kaulaan, chippi pois - ja siinäpä se :) Täysmatka toisen kerran nautiskellen maaliin. Olen Suomen Teräsmies. Olo täysmatkan maalissa on vertaansa vailla. En pysty tätä oikein kuvaamaan, se pitää kokea itse.

Maalissa! (kuva: Perttu Hietala)

Lopuksi

Suuret kiitokset Hanna-vaimolle ja lapsille, harrastuksiin käytetty aika on usein pois perheen yhteisestä ajasta. Toivottavasti nämä iskän tekemiset sytyttävät sopivasti innostusta urheiluun myös lapsissa. Kiitos isä ja äiti. Erityiskiitos Lets gou -kavereille Jyrki ja Perttu huippu manageroinnista ja kannustuksesta reitin varrella. Reissu olisi ollut täysin toisenlainen ilman teidän mahtavaa seuraa. Arvostan.

Managerit/kannustajat asemapaikalla

Tahko on erinomainen kisakeskus. Startti, vaihtoalueet ja majoituspaikat on saatu sovitettua hienosti lähekkäin ja kaikki logistiikka on helppo järkkäillä. Finntriathlonin järjestelyt ovat maailmanluokkaa ja huoltopisteiden vapaaehtoiset tekevät työtä suurella sydämellä. Isoin ero esimerkiksi Kööpehaminan Ironman-kisaan on yleisön vähäinen määrä. Minuakin oli maalissa odottamassa vain omat huoltojoukot. Jokainen voi kohdallaan valita mitä kisailulta haluaa. Minulle Tahko oli tällä kertaa nappivalinta.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti