Ironman Finland Kuopio-Tahko 2021
Täysmatka: uinti 3,8 km – pyöräily 180 km – juoksu 42,2
km
Historiallisesta Suomen ensimmäisestä Ironman-kilpailusta on tätä kirjoittaessa kulunut muutaman viikko. Alun perin kisa oli tarkoitus järjestää vuonna 2020 ja olin lunastanut paikan kisaan jo vuoden 2019 puolella. Koronapandemian vuoksi kisat ovat siirtyneet eteenpäin olympialaisia myöten mutta onneksi tänä kesänä kisatapahtumia on ollut mahdollista toteuttaa erityisjärjestelyin.
Omalla kohdallani kesän tähtihetki ja A-kisa oli jo toukokuun lopulla. Juoksin tuolloin NUTS Karhunkierros 83 km polkujuoksun ja se sujui aivan mainiosti. Tuon reissun jälkeen haeskelin triathlon-kisailun kipinää melko pitkään. Uimahalliin ei ollut päässyt treenaamaan lähes koko talvena ja minulle yleensä vahva uinti on tänä kesänä ollut korkeintaan keskinkertaista raskaalta tuntuvaa kauhomista. Pyörä sen sijaan on ollut hyvä treenimuoto. Treenasimme talvella useita kertoja TriBase-treeniporukalla Trainerroadin virtuaalisia kimppatreenejä ja lisäksi tein omia kovia vetoja pain cavessa.
Juoksun kanssa olen tehnyt viimeisen vuoden aikana paljon töitä ja se on kulkenut paremmin kuin koskaan. Juoksuvauhti ei välttämättä ole (vielä) parantunut valtavasti mutta olen pystynyt juoksemaan kestävästi ja kivuttomasti parantuneen tekniikan ja salilla tehtyjen täsmäharjoitusten myötä. Lisäksi hiihdin talvella ensimmäistä kertaa ikinä yli 1000 km ja otin myös perinteisen hiihdon tekniikan haltuun. Treenipohja siis varmaankin riittäisi täysmatkan läpäisyyn.
Toukokuun Karhunkierroksen jälkeen tein pidemmän pyöräretken Kainuun mäkimaastoissa Raatteentielle Vahvat Juoksijat -porukalla ja samalla kävimme hakemassa Puolangan pessimisteiltä sopivaa asennetta. Kävin myös tri-kisaamassa perusmatkalla heinäkuussa Syötteellä. Kisa meni ihan kunnialla läpi, joskin selkä kramppaili pyörän päällä ja vei pyörästä parhaat tehot. Joka tapauksessa kisaaminen tuntui pitkästä aikaa mukavalta ja päätin jatkaa valmistautumista kohti Tahkoa.
Valmistautuminen
Ironman Finland oli minulle jo neljäs startti
täysmatkalle. Kisarutiinia on kertynyt myös muista pitkistä suorituksista,
joten pystyin ottamaan valmistautumisen rauhallisesti ja soveltamaan kisaviikon
toimiin aiemmin hyväksi havaittuja juttuja. Näitä muuten riittääkin. Nyt
neljännen täysmatkan alla valmistautuminen ei ollut läheskään niin intensiivistä
kuin joskus aiemmin. Ensimmäiseen täysmatkaan verrattuna esimerkiksi pyörä pullotelineineen,
kiekot ja tuubit, tarvittavat työkalut ja varatuubi rengasrikon varalle,
kisa-asu, sopivat energiageelit ja -patukat pyörä- ja juoksuosuudelle, ravintosuunnitelma, kengät
pikanauhoineen, energiatankkaus sekä lukuisat muut yksityiskohdat olivat jo valmiiksi pohdittuna
ja kokeiltuna lukuisia kertoja. Tällä kertaa kisastartti ei myöskään ollut
pyörinyt treenien aikana mielessä läheskään yhtä usein kuin aiempina kertoina
Kisaan liittyvä logistiikka oli tällä kertaa
erinomaisen helppoa. Olimme liikkeellä Oulun TriBase-porukalla ja kisamajoitus
oli buukattu jo lähes vuosi etukäteen. Kimppamajoitus pelkästään kisaajien ja
huoltajien kanssa oli itselleni uusi kokemus. Mukana oli Kona-tasoista menijää,
perusharrastajia ja yksi täysmatkan ensikertalainen. Meillä majoitus toimi
loistavasti, halutessaan pystyi puhumaan pelkkään triathlonia vuorokauden
ympäri. Tilaa oli riittävästi myös lepäilyyn ja musiikin kuunteluun. Kaikkiaan
erittäin miellyttävä kokemus.
Matkustin Tahkolle hyvissä ajoin jo kisaviikon torstaina. Tämä mahdollisti juoksu- ja pyöräverran sekä rataan tutustumisen ilman mitään kiirettä. Oli tosi mukava viettää muutama päivä mökillä ja viritellä kalusto ja ukko viimeisen päälle kisakuntoon. Myös ilmoittautumiseen ja pyörän+varusteiden vientiin jäi hyvin aikaa. Monissa aiemmissa kisoissa T1 ja T2 pussukoille on ollut omat naulakkonsa ja vaihdot toteutetaan vähän sivussa pyörätelineiltä. Tällä kertaa kullekin pyörälle oli varattu hieman leveämpi kohta räkissä ja vaihtopussit varastoitiin pyörän vieressä maassa.
Kisapäivä
Nukuin kisaa edeltävän yön jostain syystä todella
huonosti. Ajatukset eivät varsinaisesti pyörineet kisassa mutta en vain saanut
unen päästä kiinni. Lopulta kello herätti viiden aikaan ja koko mökin porukka
alkoi valmistautumaan yhteen vuoden kovimmista päivistä urheilun parissa.
Keittelimme aamupuurot, lisäksi muutama pala paahtoleipää ja kuppi kahvia.
Huoltajien ansiosta meillä oli autokyyti suoraan T1:lle, jossa tarkistin vielä
pyörän, pumppasin renkaat ja laiton energiat ja ajotietokoneen paikoilleen.
Kävelimme muutaman sadan metrin siirtymän vaihtoalueelta uinnin starttiin ja
pian olikin aika kiskoa märkkärit ylle. Uintiverra tuntui oikein hyvältä. Vesi
oli lämmintä ja kädet tuntuivat keveiltä. Verrailun jälkeen vaihdoin vielä
kuulumiset muutaman tutun kanssa ja siirryin lähtökarsinaan odottamaan
starttia. Juuri ennen starttia kaiuttimista tärähti soimaan Finlandia. Lähes
tyyni järvenpinta kimalteli auringossa. Sadat kisaajat odottivat suoritustaan
keskittyneesti. Hieno hetki kaiken kaikkiaan.
Uinti tapahtui rolling startilla, neljä uimaria veteen viiden sekunnin välein. Uinnissa ei ollut ruuhkaa koko aikana. En onnistunut löytämään sopivia peesejä vaan uin oman uinnin. Ensimmäiset 1,5 km meni oikein hyvin tavoitteena ollutta noin 2min/100m vauhtia. Kääntöpaikan jälkeen kevään ja kesän skipatut uintitreenit alkoivat tuntua ja vauhti hidastui hieman. Lopulta rantauduin ajassa 1h 27min ja tämä oli ihan päivän kunnon mukainen uinti.
Juoksu vaihtoalueen läpi kohti pyörää ja puvun riisuminen sujui kommelluksitta ja pääsin pyörällä hyvin liikkeelle. Pyöräosuuden ensimmäinen nousu on Tahkolla melko vaativa ja otin sen suunnitellun rauhallisesti. Sittenpä olikin aika laittaa täysi höökä päälle. Olin talven aikana saanut FTP-lukeman hilattua uuteen ennätykseen ja valmistavat pitkät lenkit tavoitewateilla olivat sujuneet tosi hyvin. Tahkon pyöräreitti on mäkinen ja vaativa mutta olin tehnyt tähän sopivia laadukkaita treenejä runsain mitoin. Ensimmäiset 40 km pyörän päällä menivät lentämällä. Fiilis oli katossa ja ajattelin, että nyt tulee kaikkien aikojen pyöräosuus. Noin 40-50 km kohdalla usein aiemminkin kisoissa vaivannut alaselkä alkoi kuitenkin vetää jumiin ja jouduin venyttelemään selkää tihenevään tahtiin. Koitin istua eri asennoissa ja polkea välillä kahvoilta mutta en saanut tilannetta korjattua. Vaikka selän aiheuttaman kivun kanssa pystyinkin olemaan, en pystynyt pyörittämään polkimia kunnolla ja tämän seurauksena sykkeet laskivat PK1-alueelle. 115-140 km enimmäkseen vastatuuleen ajettu väli oli erityisen vaikea, minuutit ja tunnit pyörän päällä tuntuivat todella pitkiltä. Viimeisellä myötätuuliosuudella pistin kaikki peliin ja sain tunnelmat nousuun. Lopulta pyöräosuus vei 6h 4min. Jäin tällä kertaa selvästi treenien perusteella realistisista tavoitewateista. Jos seuraava startti joskus koittaa niin pitkään alaselkää vaivanneet ongelmat pitää saada ratkottua hyvissä ajoin.
Juoksun alkuun mennessä taivaalle oli kerääntynyt mustia pilviä ja ensimmäiset vesipisarat tipahtelivat. Vetäisin Hoka Carbon X:t jalkaan, lipan päähän, pitkähkö ykkönen bajamajassa ja baanalle. Juoksuaskel alkoi alusta asti vetämään mukavasti. Kilometrivauhdit pyörivät 5.20-5.25 paikkeilla ja tuntuma oli erittäin hyvä. Näin heti juoksun alussa useita tuttuja ja sain myös siitä hyvän positiivisen vireen päälle. Minun kanssani samaan tahtiin eteni hieman vanhempi nainen, joka oli kiinni oman AG:nsa podium-paikassa. Vedimme vastatuuliosuuksia vuoron perään ja vauhti pysyi sopivan reippaana. Melko nopeasti juoksuosuuden alettua myös taivas repesi ja vettä alkoi sataa ihan älyttömästi. Juuri kun tuntui, että enempää vettä ei voi edes sataa niin sade kiihtyi. Ja sitten vielä vähän lisää. Tämä alkoi jo huvittaakin eikä sade sinällään haitannut juoksua paitsi tien liittymiin ja monttuihin kertyneiden suurien lätäköiden muodossa. Jonkin aikaa jatkuttuaan sade oli viilentänyt kroppaa ja jalkoja jo niin paljon, että etureidet alkoivat mennä tönkköön. Tämä ei näkynyt vauhdissa ja yleisfiilis juoksusta oli edelleen varsin mainio.
Toisen kierroksen lopulla sattui dramaattinen tapaus, kun samaan reissuporukkaan kuuluva kaverini Jarkko makasi verissään reitin varrella. Hän oli väistänyt isoa rapakkoa autotien kautta ja kompastunut korkeaan reunakiveen takaisin pyörätielle palatessaan. Samalla pää oli kolahtanut maahan ja juoksun jatkaminen ei heti onnistunut. Kohdatessamme hän oli tajuissaan ja paikalla oli jo kaksi kisaorganisaation kaveria kertomassa että ambulanssi on juuri tulossa. Jatkoin matkaa ja seuraavan kukkulan takana vastaan tulikin tämä ambulanssi joka ei tiennyt tarkkaa onnettomuuspaikkaa. Viitoin ambulanssin oikeaan suuntaan ja jatkoin juoksua hieman huolestuneissa tunnelmissa. Onneksi Jarkko pääsi ensiavun jälkeen maalialueelle ja kisan keskeytyminen oli tällä kertaa ruhjeiden lisäksi vakavin seuraus onnettomuudesta.
Juoksun puolivälissä aikaa oli kulunut 1h 58 min ja mietin tässä vaiheessa mahdollista neljän tunnin alitusta ironman-maratonilla. Kolmannella kierroksella askel alkoi kuitenkin hieman painaa ja neljän tunnin aika alkoi karata. Tässä vaiheessa olikin parempi vaihtaa tarkastelu kokonaisaikaan ja laskin nopeasti, että 12 tunnin alitukseen olisi hyvinkin saumaa jos vain jatkan juoksua. Parin tunnin jälkeen eväiden kanssa piti alkaa vähän säätämään. Omat High5:t geelit loppuivat taskusta ja järjestäjän tarjoamat Maurten-geelit olivat rakenteeltaan melko kiinteitä ja hyytelömäisiä. Koitin syödä niitä kaksi mutta toinen meinasi tulla yökkäysten saattelemana ulos. Siispä vaihdoin energiatankkauksen Red Bulliin ja siitä sainkin todelliset siivet. Askel oli hyvä loppuun saakka eikä mitään kipuja jalkojen kanssa ollut.
Erityisen ilahduttavaa oli törmätä juoksuosuudella kolmeen oululaiseen ensikertalaiseen, jotka olivat kaikki loistavalla asenteella liikenteessä. Muistan ensimmäisen Ironman-kisani Kööpenhaminassa viiden vuoden takaa, erityisesti juoksun lopulla koin tuolloin suuria tunteita kovan työn takana olleen tavoitteen toteutuessa. Nyt neljännellä kerralla ihan samanlaista tunnekuohua ei tullut mutta todella upea maalisuoran onnen tunne kuitenkin. Tulin maaliin ajassa 11h 56min kuulutuksien Timo, you are an Ironman saattelemana. Ironman-urheilu on hieno laji ja mahdollistaa myös monien muiden elämään ja urheiluun liittyvien haasteiden kohtaamisen kevyemmin. Kisan jälkeen oli mukava käydä kavereiden kanssa päivän tapahtumia läpi mökillä ja tankata kunnolla ruokahalun palattua.
Kävin tällä kertaa katsomassa kisan jälkeisenä päivänä
myös Kona-paikkojen jakoseremonian. Hieno tapahtuma ja erityisen hienoa oli
nähdä treenikaverini Teemu pokkaamassa Kona-paikka oman ennätyskisansa
palkintona. Vahvaa tekemistä jo useamman vuoden ajan.
Yhteenvetona kisa sujui ennakkokaavailujen mukaisesti
pyörän haasteita lukuun ottamatta. Olen erittäin tyytyväinen 12 h alitukseen ja
uuteen Ironman-maratonennätykseeni. Tästä on hyvä jatkaa syksyä ja talven
treenejä kohti. Kiitokset Ironman Finland ja reissukaverit onnistuneesta
viikonlopusta!
