Vantaan Maraton 13.10.2013

'Ei vuotta ilman maratonia' oli teemana tällä hölkkätapahtumalla. 2010, 2011 ja 2012 oli tullut maraton tai kaksi hölkättyä mutta tältä vuodelta tilastoaika vielä puuttui. Keväällä oli kovasti meininki juosta Oulussa Terwamaratonilla, mutta jalkavaivojen johdosta matka siellä typistyi kymppiin ja maratonsuoritus jäi siltäosin tekemättä. Noh, kesällä sitten kiinnosti taas enemmän muut lajit kun juoksu ja näyttikin jo uhkaavasti että koko vuodesta tulee DNS maratonvuosi. Joku into kuitenkin heräsi Kuopion Triathlonin jälkeen elokuussa kun pohjalukemissa olleen juoksukunnon kohotusprojekti alkoikin kantaa hedelmää ja jalka liikkui sekä maisema vaihtui. Juoksukalenteri esiin ja sieltä viimeinen mahdollinen kotimainen kyläkisaa mielellään hieman spektaakkelimaisempi massatapahtuma joka nyt sitten osoittautui olevan Vantaalla lokakuun puolivälin tuntumassa. Ei Vantaa varmastikkaan maratoninsa kanssa kamppaile maailman suurten massatapahtumien kanssa samassa sarjassa, mutta Suomen mittapuun mukaan kyseessä on suuri tapahtuma vajaalla 2000 juoksijallaan tänä vuonna.

Itse suorituksestapa ei sitten paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Kestävyyskunto on varmasti vuosi vuodelta parantunut, mutta tiedossa oli, ettei maraton mene kivuttomasti hölkkäillen ellei alla ole riittävää määrää pitkiä juoksulenkkejä. Ja niitä ei ollut, mutta niitä oli silti jonkin verran tehty ja haaveissa oli että se voisi hyvänä päivänä riittää - ei riittänyt. Vantaan juoksureitti on toteutettu neljänä varttimaratonin mittaisena kierroksena Tikkurilan ja lähiympäristön idyllisessä miljöössä - väliin mennään teollisuusalueella, väliin on omakotivaltaista asutusaluetta ja pätkiä mennään puistojen läpi. Kaksi ensimmäistä kierrosta mentiin liki kellontarkkaa tunti per kierros vauhtia, eli hyvässä neljän tunnin vauhdissa oltiin. Syke oli koko ajan hyvin maltillinen ja tossu syönnillään, aurinkokin paisteli. Puolivälissä alkoivat sitten tekemättömät kotiläksyt maksaa hintaa, askel painoi ja vauhti hiipui. Kolmas kierros meni vielä sinnitellen vain viitisen minuuttia kahta ensimmäistä hitaammin, mutta viimeinen kierros oli täyttä tuskaa ja irvistelyä. En tiedä loppuiko energia lihavan pojan vartalosta vai voima ihraisista reisistä, mutta välillä mentiin kävellen ja välillä hidasta hölkkää. Viimeiseen kymppiin sain käytettyä tunnin ja parikymmentä minuuttia. Maaliin saavuin ajassa 4:27:30. Kahdeksas maraton on tosiasia eli tavoite tuli saavutettua ja tästä tuli taas arvokasta oppia tuleviin koitoksiin.