Vantaan Maraton 13.10.2013

'Ei vuotta ilman maratonia' oli teemana tällä hölkkätapahtumalla. 2010, 2011 ja 2012 oli tullut maraton tai kaksi hölkättyä mutta tältä vuodelta tilastoaika vielä puuttui. Keväällä oli kovasti meininki juosta Oulussa Terwamaratonilla, mutta jalkavaivojen johdosta matka siellä typistyi kymppiin ja maratonsuoritus jäi siltäosin tekemättä. Noh, kesällä sitten kiinnosti taas enemmän muut lajit kun juoksu ja näyttikin jo uhkaavasti että koko vuodesta tulee DNS maratonvuosi. Joku into kuitenkin heräsi Kuopion Triathlonin jälkeen elokuussa kun pohjalukemissa olleen juoksukunnon kohotusprojekti alkoikin kantaa hedelmää ja jalka liikkui sekä maisema vaihtui. Juoksukalenteri esiin ja sieltä viimeinen mahdollinen kotimainen kyläkisaa mielellään hieman spektaakkelimaisempi massatapahtuma joka nyt sitten osoittautui olevan Vantaalla lokakuun puolivälin tuntumassa. Ei Vantaa varmastikkaan maratoninsa kanssa kamppaile maailman suurten massatapahtumien kanssa samassa sarjassa, mutta Suomen mittapuun mukaan kyseessä on suuri tapahtuma vajaalla 2000 juoksijallaan tänä vuonna.

Itse suorituksestapa ei sitten paljoa jäänyt jälkipolville kerrottavaa. Kestävyyskunto on varmasti vuosi vuodelta parantunut, mutta tiedossa oli, ettei maraton mene kivuttomasti hölkkäillen ellei alla ole riittävää määrää pitkiä juoksulenkkejä. Ja niitä ei ollut, mutta niitä oli silti jonkin verran tehty ja haaveissa oli että se voisi hyvänä päivänä riittää - ei riittänyt. Vantaan juoksureitti on toteutettu neljänä varttimaratonin mittaisena kierroksena Tikkurilan ja lähiympäristön idyllisessä miljöössä - väliin mennään teollisuusalueella, väliin on omakotivaltaista asutusaluetta ja pätkiä mennään puistojen läpi. Kaksi ensimmäistä kierrosta mentiin liki kellontarkkaa tunti per kierros vauhtia, eli hyvässä neljän tunnin vauhdissa oltiin. Syke oli koko ajan hyvin maltillinen ja tossu syönnillään, aurinkokin paisteli. Puolivälissä alkoivat sitten tekemättömät kotiläksyt maksaa hintaa, askel painoi ja vauhti hiipui. Kolmas kierros meni vielä sinnitellen vain viitisen minuuttia kahta ensimmäistä hitaammin, mutta viimeinen kierros oli täyttä tuskaa ja irvistelyä. En tiedä loppuiko energia lihavan pojan vartalosta vai voima ihraisista reisistä, mutta välillä mentiin kävellen ja välillä hidasta hölkkää. Viimeiseen kymppiin sain käytettyä tunnin ja parikymmentä minuuttia. Maaliin saavuin ajassa 4:27:30. Kahdeksas maraton on tosiasia eli tavoite tuli saavutettua ja tästä tuli taas arvokasta oppia tuleviin koitoksiin.

GTA5, JellyBelly & Kiiminki maraton

Mitä yhteistä on otsikon asioilla? Tällä kertaa kahta ensimmäistä käytettiin valmistautuessa kolmanteen :) Kiiminki -maraton juostiin eilen ja Vahvat Juoksijat oli mukana puolimaratonilla kahden jäsenen, P & J, voimin.

Jäsen P otti viime hetken herkistelyyn uudenlaisen tulokulman ja kokeili juuri hankittua Grand Theft Auto V -peliä yömyöhään sekä nautti hiilihydraatit Jelly Belly -makeisten voimin (kyllä, aitoja Jelly Bellyjä saa Oulussa ainakin Verkkokaupasta :)

Ja miten juoksu sujui? Uusi ennätys siinä tuli puolikkaalla tehtyä. Aika parani n. kaksi minuuttia edellisestä ennätyksestä joka on peruja Kiimingistä viime vuodelta. 

Tietysti pelaamisen ja karkinsyönnin vaikutusta voisi pohtia hieman tarkemmin ja todeta että ei sillä nyt varmaan hirmuista merkitystä ollut juoksun kulkuun. Oma osuutensa oli varmaan sillä että kun matkaan lähti ilman sen kummempia ennakko-odotuksia niin joskus se tuo mukanaan rentoutta suoritukseen.

Tällä kertaa juoksu kulki ja sen kummempia kremppojakaan ei matkan varrella tullut. Sää oli mitä parhain juoksuun; lämmintä 12 astetta ja kosteusprosentti melkoisen korkea, happea ilmassa runsaasti.

Kiimingin rataaa on mukava mennä, tasaista on ja tuuletonta. Ja järjestelyt pelasivat hyvin.

Kuopio Triathlon 10.8.2013

Jo totuttuun tyyliin kisaraporttia pienellä viiveellä ;) Toisaalta, aikaa on kisasta kulunut ja ajatuksia ehditty vaihtaa joten nyt sitten voisin summaroida mitä, missä ja miten.

Viime vuonna Kuopion kisaa televisiosta seuranneena tulin merkillepanneeksi vallan mallikkaalta vaikuttava tapahtuman järjestelyt ja nyt kesällä Joroisten kisan jälkeen olikin edessä ilmoittautuminen Kuopioon. Ja pitihän sitä päästä kokemaan kisatunnelmaa uudelleen.

Majoituimme kisakeskuksessa, Scandic Kuopiossa ja sijainti ei paljoa parempi olisi voinut olla :)

Näkymää hotellihuoneesta. Kuva:Tommi Anttila

Kisa-aamuna oli mukava katsella pikalähtöä ja nuorten kisaa hotellihuoneesta ja huoltaa kamoja samalla. Yleisen SM-lähdön startinkin ehdimme todistaa jonka jälkeen oli aika mennä kisainfoon kuulemaan viimeisimmät päivitykset ja ohjeet.

Logistiikka ei vienyt Kuopiossa kuin hetken, sillä pyörä- ja juoksukamojen vienti oli nopeasti suoritettu. Märkäpuku päälle ja starttia odottamaan!

Uinti
Kallavesi oli lämmin ja keli muutenkin mukava; sopivan lämmintä mutta pilvistä. Kisan startti oli porrastettu ja singahdin järveen sitten ikäsarjojen ensimmäisessä lähdössä. Väkeä lähdössä ei ollut liikaa, ts. ruuhkaa ei mielestäni hirmuisen paljoa tullut vaan pääsi aika pian uimaan omaa uintia. Rata oli hyvin merkitty ja uinnissahan tehtiin sitten kaksi kierrosta; 1. kierroksen jälkeen ylös maihin ja ramppia pitkin sitten takaisin veteen toiselle kierrokselle.  Uinti sujui ihan rennoissa merkeissä ja aikaa siihen meni n. 33 minuuttia.

Pyöräily
Vaihto uinnista pyöräilyyn oli toteutettu hyvin, rannanviertä ensin kohti vaihtoaluetta ja sitten siltaa pitkin pyörien luo. Jonkin aikaa sain tuhrattua märkäpuvun vetoketjun aukaisussa, jonnekin se oli jumittanut mutta aukeni sitten. Lisäsin vaatetusta sen verran että laitoin tri -asun päälle vielä pyöräilypaidan (OTC tottakai :)
Vaihtoalueelta pääsi hetken pyörän kanssa juostuaan siirtymään sitten polkimille ja matka Kuopion kaduilla alkoi. Pyöräilyssä tehdään neljä 10 km lenkkiä ja reitti tarjosi mukavasti myös nousuja ja laskuja. Tiukkoja mutkiakin oli matkassa...ja mukulakiveä ;) Järvimaisemaakin pääsi ihailemaan.

Mää ja mun pyörä :)  Kuva: Tommi Anttila

Joroisilta tuttu polvikipu heräsi taas pyöräilyn aikana, mutta onneksi hieman laimeampana versiona (taitaa olla IT -jänne kun reistailee). Sen vuoksi meni taas hieman toinen jalka -painotteiseksi tuo polkeminen mutta perille päästiin omaan tasoon nähden suht. koht. kohtuullisessa ajassa. Keskivauhti pyöri siellä 27 km/h tuntumassa, toki pitäisi päästä 3:lla alkaviin vauhteihin mutta se on ens kesän targetti se !


Juoksu
Vaihto pyöräilystä juoksuun meni sijuvasti, olipa siinä silti aikaa vaihtaa muutama sana Vahvat Juoksijat -kollegan kanssa joka hetkeä aiemmin pääsi radalle. Pyöräilypaita oli jäädä päälle, mutta hoksasin juuri ennen juoksuun ryntäystä luopua siitä. 10 km juoksu oli jaettu kolmeen kierrokseen ja kierros kävi sitten kisakeskusessa myös.Tukijoukkojakin pääsi näin moikkaamaan myös juoksumatkan varrella. Juoksu oli varovaista alkuun kun polven kestämisestä ei ollut selvyyttä, mutta lopua kohti uskalsi kuitenkin sitten hieman kiristää vauhtia. Aika oli itselle ihan ok 56 min, eipä noita tälle kesällä ole kovin montaa juoksulenkkiä tuon nopeampaa tehnytkään (toim.huom. mutta tämän kauden juoksumäärätkin ovat mitä ovat ;)

Running man. Kuva: Tommi Anttila

Kokonaisaikaa koitokselle vaihtoineen tuli 3.01 ja risat. Näin jälkiviisaasti voisi toki todeta että hieman vauhdikkaammat vaihdot olisivat tuoneet kolmen tunnin alittavan loppuajan. Mutta siinäkin sitten tavoitetta ensi kesälle ;) Mukavaa oli ja tsemppausta sai matkan varrella niin kollegoilta kuin katsojilta. Kiitos ja kumarrus.

Kisojen jälkeinen ilta meni mukavasti Kuopion ravintolatarjontaan tutustuen hyvässä seurassa. Kauden päättäjäisiä ja uuden alkuakin siinä juhlistettiin.  Edustettuina seuroina olivat Donna Agile, OTC sekä tietysti Vahvat Juoksijat. Itse suoriuduin hotellille jo muutama tunti keskiyön jälkeen, mutta taisipa siinä osalla vierähtää baarin puolella hieman pidempääkin.

Kuopio tarjosi erinomaiset puitteet triatlon -kisalle ja järjestelyt pelasivat erinomaisesti. Kisakeskuksen sijainti Scandicin yhteydessä on täysi napakymppi. Ensi vuonna uudestaan, ilmoittauttuminen on jo maksettu!

Finntriathlon Joroisilla 20.7.2013

Vahvat Juoksijat osallistui kahden edustajan voimin tämän vuoden Finntriathloniin Joroisilla, tässä triathlon -ensikertalaisen tarinaa koitoksesta.

---

Valmistelut kisaan jäivät hieman vaillinaiseksi, kun viikko ennen kisaa nappasin etelänmatkan tuliaisina itselleni kunnon flunssan.  Luvassa oli siis lepoa ja niistämistä viimeistelyharjoitusten sijaan. Toisaalta, eipä tullut sitten turhaan revittyä ennen tulevaa koitosta.

Matkaan lähdettiin perjantai-aamuna Oulusta Varkautta kohti jossa majoituimme. Kamat hotellille ja sen jälkeen Joroisille kuulemaan kisainfoa ja ilmoittautumaan. Perjantai meni muutenkin melkoisen edestakas suhauksen merkeissä, kun kamoja piti toimittaa sinne sun tänne, pyörää katsastaa yms. Tuttuni tuumasikin että triathlonin neljäs laji on logistiikka ;)  Kun pyörä oli sitten telineissä Valvatuksella oli aikaa käydä katsastamassa uintirataa rannalta käsin.  Jotenkin tarkastelu auttoi tulevan uinnin hahmottamista kun rata poijuineen näkyi kokonaisuudessaan, eihän se nyt niin kamalan pitkä olekaan ;) Sitten takaisin kohti Varkautta ja hotellille unta yrittämään klo 23 aikoihin. Toisin kuitenkin kävi ja yö meni tuijotellessa kelloa tasaisin väliajoin. Kisajännistystä? Kyllä :)

Lauantai-aamu koitti ja aamiasen jälkeen kohti kisapaikkaa. Auto parkkiin kisakeskukseen ja sitten minä kilpailijakuljetukseen ja tukijoukot toiseen bussiin. Matka Valvatukselle meni tulevaa koitosta tuumaillessa tutun OTC -seurakaverin kanssa. Valvatuksella oli vuorossa pyörän varustelua ja viime hetken säätöjä, olipa siinä aikaa myös tankata ja ottaa yhteiskuvaa team Ainon kanssa. Ilmassa oli suuren urheilujuhlan tuntua.

Uinnin lähtöjen porrastaminen oli hyvä juttu, vaikkakin siitä huolimatta ryntäsin järveen n. 160 muun 35-39 -sarjalaisen kanssa. Kolmen minuutin välein tapahtuvat lähdöt kuitenkin luovat hieman enemmän tilaa alkuun.

Tuuli oli kohtuu kova ja aallokko sen mukainen. Valvatuksen vesi oli melkoisen sameaa (aallokko varmaan sekoitti pakkaa entisestään) ja väenpaljous, ruuhka ja aallokko tekivät tilanteesta jokseenkin kaoottisen. No, alku otettiin hissukseen omaa paikkaa hakien. Uinti ei missään vaiheessa ollut kovin rentoa, ja turhan monta poijua tuli kierrettyä aivan liian läheltä. Siinä sitten ruuhkassa tetsattiin ja yritettiin selvitä kohti seuraavaa. Rintauintia tuli harrastettua jonkin verran myös vaparin sijaan, varsinkin noiden poijujen lähistöllä.

Uintiin oli alkuperäisen suunnitelman mukaan tarkoitus mennä jotain 40 - 45 minuutin väliin, mutta rantautumisen yhteydessä kelloa tuijottaessa totesin sen näyttävän 49 minuuttia ja risat. Eli ei ihan putkeen mutta perille päästiin. Nappasin varustepussin telineestä ja singahdin vaihtoalueelle releitä vaihtamaan. Siinä vaiheessa päässä alkoi tuntua huimausta ja oli pakko mennä hetkeksi kyykkyyn pää alhaalla jotta saatiin tilanne stabiloitua. Ilmeisesti korviin päässyt vesi teki tepposet ja tasapainoaisti kärsi siitä hetken. Pyöräilykamojen vaihto istuen onneksi auttoi ja pyörää kohti pääsin juoksemaan jo ihan hyvävointisen oloisena. Tukijoukoille tervehdykset ja eiku matkaan.

Pyöräily lähti ihan mukavasti käyntiin, joskin kadenssianturi päätti sitten lähteä vaeltamaan jossain vaiheessa. Sitä sitten tuunattiin vauhdissa ja hetken aikaa kikkailtuani väänsi sen kokonaan syrjään. Matka jatkui ok kunnes jossain 20 km kohdilla alkoi oikean jalan polvea jomottaa. Ilmiö oli aiemmin kesällä esiintynyt ja olinkin toivonut että Joroisilla sitä ei tulisi, mutta matkan jatkuessa polvea särki yhä enemmän. Vasemmalla jalalla piti sitten yrittää kompensoida tilannetta ja aina välillä kipu laantuikin. Hammasta purren painettiin vastatuuleen! Huolto pelasi pyöräilyssä hyvin ja pulloja vaihtelinkin ihan kiitettävästi. Nestettä meni 3-4 pulloa 90 km:n aikana ja 3 kpl Powerbarin Energy Blasteja hoiti ruokapuolen virkaa.

Juoksun vaihto tapahtui urheilutalon sisällä ja pakkasin numerovyölle geelejä matkaan. Tässä vaiheessa OTC:n tri-asun päälle vetäistiin sitten Vahvat Juoksijat paita myös :) Urheilutalolta ulos tultaessa on ensimmäisenä pieni mäki ja siinä sitten krampit iskivät kumpaankin etureiteen oikein big time. "Mitähän tästä oikein tulee" oli päällimmäinen ajatus siinä vaiheessa, mutta oli vakaasti päättäänyt vaikka kontata maaliin mutta kesken ei tätä enää tässä vaiheessa jätetä. Onneksi mukana oli merisuolaa jolla krampit sain pois, suolaa syötiinkin sitten tasaisesti koko juoksun ajan.

Pyöräilyn polvikipu teki juoksusta melkoista puujalkameininkiä kun oikeaa jalkaa ei saanut koukistettua ja ensimmäisestä kierroksesta lähtien matkaa taitettiin sekä hölkäten että kävellen. Tasaisella pätkällä pysyi jotenkuten etäisesti jossain juoksua muistuttavassa tsydeemissä mukana, mutta ylä- ja alamäet oli pakko nilkuttaa kävellen. Onneksi juoksukierros oli lyhyt ja itseään pystyi psyykkaamaan ajatuksella että "eihän tässä tarvi juosta kuin neljä abt. vitosen lenkkiä" :) Tukijoukot myös kannustivat aina kun stadionille kurvattiin, se auttoi valtavasti. Joroisten kirkonkylän asukkaille lähtee myös iso kiitos mahtavast tsempistä! Juoksun huoltopisteillä otin aina vettä ja urheilujuomaa, geelejä meni reissussa 3 kpl. Juoksun aikana Alex Stubb oli kannustamassa oman maaliintulonsa jälkeen kanssakilpailijoita radan varrella ja hän totesikin meille että maalissa on sitten olutta :) Ajatus kylmästä huurteisesta auttoi jaksamaan kummasti.

Maaliin päästiin, loppuaika koko koitokselle 6h 55min. Olin ajatellut että hyvänä päivänä aika olisi saattanut asettua jonnekin 6h- 6h 30min välille, mutta jalkavaivojen ilmettyä seitsemän tunnin alitus oli sitten seuraava tavoite :) Järjestäjien onnittelujen jälkeen lampsin suoraan SPR:n ensiaputelttaan jossa sain polveen jääpaketin. Tämän jälkeen selviytymistelttaan nauttimaan virvokkeita ja Finisher -paidan noutoon.

Olo oli väsynyt, kipeä mutta onnellinen; ensimmäinen triathlon -kisa takana ja vieläpä Joroisilla! Kävin suihkun jälkeen hetken tunnelmoimassa stadionilla jonka jälkeen alkoikin sitten logistiikka -osio #2; kamojen keräys eri pisteiltä ja pyörän nouto.

Kaiken kaikkiaan kisasta jäi hieno fiilis,  vaivoista huolimatta.  Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja tunnelma mahtava. Ensi vuonna uudestaan!



Toim.huom 3.8.: kisojen jälkeen käytiin sitten Oulussa Special Biken bike fitissä tuunaamassa ajoasento kohdilleen, säädettävää löytyikin aika tavalla. Hyvä palvelu, suosittelen. Testilenkki uusilla säädöillä tänään näytti homman toimivan ja polvikipu pysyi poissa. Tästä on hyvä jatkaa.

Avovettä ja Meripäiviä

Vahvat Juoksijat oli kannustamassa uintivalmentaja-Ainoa sekä Team Ainon uintikollegoita Meripäivien Avovesiuinneissa. Vahvoja Juoksijoita ei vedessä nähty, viralliset selitykset osallistumattomuuteen liittyivät mm. treenimittarien punaisella oloon sekä jumittuneisiin hartioihin ;) Joskus edellisillan urheilusuoritukset sekä toisaalta liika nesteytys voivat vaatia veronsa myös. Kuitenkin, mukava oli kannustaa hienossa säässä hienoja uimareita !

Uintien jälkeen matka jatkui Meripäivien laivojen luo. Kalustoa oli paikalla kaikennäköistä, ja tulipa ravintolateltassa bongattua vielä Voice of Finlandista tuttu Inga Söder keikalla. Kaunista laulantaa :) Myöhemmin illalla risteily Oulu -laivalla avasi uusia perspektiivejä kotikaupungista. Oulu on merikaupunki, seikka joka usein tahtoo itsellä unohtua. Muutenkin tuntuu että pitäisi aktiivisemmin ottaa osaa eri tapahtumiin mitä kesäinen Oulu tarjoaa, huippuhienojen urheilutapahtumien lisäksi siis.