keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Ironman Copenhagen 2016 kisaraportti

KMD Ironman Copenhagen 2016

Täysmatka: uinti 3,8km - pyöräily 180,2km - juoksu 42,2km

Kööpenhaminan Ironman oli minulle ensimmäinen triathlonin täyden matkan kisa. Kisaan valmistautuessani oli mukava lukea muiden kokemuksia vastaavasta koitoksesta. Kirjoittelin tämän tekstin jakaakseni omia kokemuksiani itse kisasta mutta myös hetkiä matkan varrelta kohti elämäni kovinta haastetta urheilun parissa.


Johdanto

Triathlonin täysmatkan suoritus, mistä se idea oikein tuli? Tiedostin ensimmäisen kerran kyseisen urheilusuorituksen olemassaolon suunnilleen 90-luvun vaihteessa jolloin olin noin 10-vuotias. Meille tuli tuolloin Apu-lehti ja sieltä bongasin Pauli Kiurun haastattelun Hawajin Ironman-kisasta saadun pronssimitalin jälkimainingeissa. Kyseisen jutun kuvissa Pauli esiintyi värikkäässä kisa-asussaan Hawajin maisemissa. Suorituspaikka, erikoinen asu ja törkeän ruma lippalakki jäivät pikkupojan mieleen. Suoritusmatkat tuntuivat tuolloin täysin saavuttamattomilta, eihän kukaan esimerkiksi pystyisi pyöräilemään 180km. Neljän kilometrin uintia tai maratonjuoksua tähän yhdistettynä ei pystynyt edes hahmottamaan.

kuva: paulikiuru.fi


Vuodet vierivät ja erinäisten käänteiden jälkeen vuonna 2014 löysin itseni Joroisten Finntriathlonin puolimatkan starttiviivalta. Olin treenaillut itsekseni, kalusto ja varusteet olivat hinnat alkaen mallia ja haaveena oli kuuden tunnin alitus. Kisa meni hyvin, aikatavoite alittui reilusti ja maalissa olo tuntui teräsmieheltä. Tuolloin taisin heti kisan jälkeen myös vannoa, että täyden matkan suoritukset jätetään muiden hommiksi. Muutama päivä kisan jälkeen alkoi kuitenkin tuntua, että ei puolimatka itse asiassa ollutkaan kummoinen haaste sen rasittavuuden suhteen. Ehkä se täysi matka pitäisi sittenkin ottaa harkintaan.

Talvella/keväällä 2015 harjoittelin tavoitteellisemmin ja pyrin hakemaan kesän 2015 puolimatkan kisaan vauhtia kovemmista treeneistä. Muutama virhevalinta varusteiden suhteen ja liika innostus treenikaudella aiheuttivat rasitusmurtuman oikeaan sääreen ja kivuliaan rasitusvamman vasempaan polveen joten juoksutreenejä ei käytännössä pystynyt tekemään kesällä ollenkaan. Vaivoista huolimatta kausi huipentui Joroisten puolimatkan kisaan ja omaan ennätykseen 5h 22min. Kisan jälkimainingeissa täyden matkan suoritus Tahkolla olisi houkutellut kovastikin mutta vammojen vuoksi tämä jäi tekemättä. Ajatus täyden matkan suorituksesta jäi kytemään edelleen.

Ilmoittautuminen, valmistautuminen ja harjoittelu


Ilmoittautuminen Kööpenhaminan Ironman-kisaan oli itse asiassa melko pikainen juttu. Kalmarin Ironman-kisaan elokuussa 2015 osallistunut treenikaverini ja tri-hommieni suunnannäyttäjä Jarkko oli hehkuttanut hyvin järjestettyä tapahtumaa. Hän myös ilmoittautui saman tien Kööpenhaminan kisaan 2016. Tapahtumat myydään äkkiä täyteen, joten pikaisen vaimon kanssa käydyn neuvonpidon jälkeen huomasin ilmoittautuneeni kisaan ja samalla lyöneeni treenisuunnitelmat lukkoon vuodeksi eteenpäin.

Oli selvää, että tarvitsisin Ironman-projektiin ammattimaista valmennusapua. Tähän tehtävään löytyi Marko Määttä, joka vakuutti heti ensi tapaamisessamme meriiteillään ja asenteellaan. Tein tuolloin myös päätöksen, että en lähtisi kisaan retkeilemään ja asetin tavoitteeksi selkeästi 12 tunnin alituksen.

Motivointia kisajärjestäjältä. Kuva: Ironman Denmark

Harjoittelu lähti käyntiin valmentajan johdolla varsin maltillisesti. Olin 2015 syksyllä lähes kaksi kuukautta kipeänä ja koko projektin aloitus turhautti. Tilanne myös jalkojen suhteen oli edelleen huono, juoksuaskeltakaan en voinut ottaa enkä päässyt kunnolla edes kyykkyyn. Pitkät sauvakävely- ja maastopyöräilylenkit, hyppynaru ja tarkkaan valitut kuntouttavat salitreenit alkoivat kuitenkin pikku hiljaa tuottaa tulosta. Loppuvuodesta 2015 pääsin lopulta kiinni kunnon treenimääriin.

Treenit täyden matkan kisaa varten olivat kokonaisuutena haastavampia kuin mitkään aiemmat tekemiseni. Suurin haaste ei tullut treenien kovuudesta vaan ajankäytön suunnittelusta ja treenien sovittamisesta arjen ruuhkavuosia elävän lapsiperheen arkeen. Kasvaneen kokonaiskuormituksen myötä myös fysiikka oli koko ajan lujilla ja mm. juoksulenkkien pituudet oli pakko pitää lyhyenä. Suuri apu harjoittelussa olivat Vahvat Juoksijat -treenikaverit, joiden kanssa pitkätkin lenkit sujuivat kuin siivillä.

Vahvat Juoksijat 2016 Vuokattihiihdon startissa

Vuoden vaihteen tienoo sujui treenien suhteen erinomaisesti ja ensimmäinen pilkahdus kunnon kohoamisesta oli vauhdikkaasti sujunut Vuokattihiihto maaliskuussa 2016. Suunnilleen näihin aikoihin myös uinti alkoi kulkea todella hyvin ja motivaatio oli huipussaan. Kevät ja kesä pitävät sisällään lukuisia hikoiltuja tunteja ja tuhansia kilometrejä eri välineillä edeten. Pystyin toteuttamaan harjoitusohjelman oikeastaan täysin suunnitelman mukaan ja treenit menivät hyvin perille. Kevään ja kesän kohokohtina Terwamaratonin puolikas toukokuussa aikaan 1.42, Voimarinteen puolimatkan kisa heinäkuussa aikaan 5.22 ja 200+ km pyöräily elokuussa ilman ongelmia. Näistä jumppailuista voisi joskus kirjoitella erikseenkin mutta tärkeimpänä treenien tuloksena oli tunne siitä, että olen valmis täydenmatkan kisaan.

Vähän röykkyinen reittivalinta tri-pyörille?

Kööpenhamina

Iltakävelyllä hotellin kulmilla

Saavuimme Kööpenhaminaan pari päivää ennen sunnuntain kisapäivää. Perjantaina oli ohjelmassa kisainfo ja lauantaina pyörän katsastus ja luovutus vaihtoalueelle. Ironman-organisaation tapahtuman ympärille rakentama oheisohjelma, expo-shoppailu ja muu ”hulabaloo” olivat ensikertalaisen silmin aivan mahtavaa. Koko kaupunki tuntui vilisevän Ironman-reppuja kantavia jännittyneitä ja keskimääräistä hyväkuntoisemman oloisia miehiä ja naisia.
Kisainfo

Expo

Oma paikka räkissä löytyi

Muutama fillari jo mestoilla


"Swim start is ready. I am ready. Huomenna Äsähtää!"


Kisa-aamuna herätyskello soi neljältä. Kävimme Oulun porukalla hakemassa kevyen aamupalan ja kuumaa vettä puuroa varten hotellin respasta. Hieman hymyilytti tilanne hotellin aulassa, jossa puolet porukasta tankkaa aamupalaa kisaa varten ja puolet haahuilevat takaisin yöelämästä ja nappaavat respasta pientä hiukopalaa. Kukin tyylillään.

Siirtymä keskustasta Amager Strandin uimastarttiin tehtiin ihan täyteen pakatulla metrolla. Tässä oli sama tilanne kuin hotellilla, puolet matkalla kisaan ja puolet matkalla neonvaloista kotiin. Joka tapauksessa metro oli niin täynnä, että perille saavuttuamme eräs suomalainen kisaaja pyörtyi asemalaiturille. Onneksi kaveri saatiin pian heräteltyä ja hänkin tokeni mukaan starttiin.

Uinti 1h 17min

Uintistartissa tunnelma oli mahtava! Musiikki soi ja kilpailijat valuivat rolling startilla veteen. Oma uinti lähti hyvin liikkeelle ja vauhti pysyi tasaisena koko matkan. Ruuhkaa ei käytännössä ollut muuta kuin parin käännöksen kohdalla. Haastetta uintiin toi melko sankka sumu. Välillä oli vaikea nähdä missä seuraava poiju sijaitsee. Amager Strandin laguunissa tapahtunut uinti oli melkoinen elämys. Vesi oli kirkasta ja vihertävän sävyistä. Laguuni oli aika matala, joten pohja näkyi koko ajan. Aamulla oli tiheä sumu ja aurinko kuulsi sumun läpi veden pintaan luoden veden alle aavemaisen näkymän. Oman mausteensa tähän soppaan toivat sadat meduusat, jotka onneksi eivät polttaneet osuessaan ihoa. Rantauduin ajassa 1.17 ja tämä osui mukavasti budjettiin.

Uinnin startti. Kuva: Ironman Denmark


T1 5min 57sec

Märkäpuku lähti päältä sutjakasti mutta sitten pyöräkenkiä vaihtoteltassa pukiessani kävi kisan ensimmäinen ja oikeastaan ainoa vastoinkäyminen. Kumartuessani kiristämään vasemman kengän solkea koko vasen kylki kramppasi yllättäen. Krampin löysäystä odotellessa/auki venytellessä meni useampi minuutti. Lopulta sain kengät jalkaan, pyörä löytyi ja ei muuta kuin muutamaksi tunniksi ”toimistoon”.

Pyörä 5h 32min

Pyörä hotellin "varikolla" lennon, kasauksen, testiajon ja säätöjen jäljiltä valmiina kisaan

Kisajärjestäjä varoitteli infossa tanskalaisilla teillä esiintyvän kiviaineksen eli piikiven renkaita puhkovasta vaikutuksesta. ”Lepotilassa” nämä flintstonet ovat terävä kylki tiehen päin eivätkä tällöin uhkaa pyöränrenkaita. Sateella flintstonet kääntyvät kuitenkin terävä kulma ylöspäin ja kaivautuvat renkaisiin tehokkaasti. Itsekin tutustuin ilmiöön lauantain pyöräntsekkauslenkillä, jonka jälkeen sain kaivella kivensiruja renkaista. Pientä jännitystä renkaiden suhteen ilmassa siis.

Pyörä lähti hyvin liikkeelle. Reitti tulisi olemaan muutama kilometri kaupunkiajoa, jonka jälkeen 2 kierrosta Kööpenhaminan pohjoispuolella ja tämän jälkeen taas kaupunkisiirtymä T2  vaihtoon. Vauhtia olisi ollut vaikka kuinka. Keli oli mainio, alkupätkällä oli mukavasti myötätuulta ja sain painaa lähes koko ajan ohituskaistaa. Olin kuitenkin päättänyt etukäteen pysyä suunnitelmassa sykkeiden suhteen ja noin 30km kohdalla sopiva ajorytmi löytyi. Vaan olihan hieno pyöräreitti! Ensin rantatietä pohjoiseen, tästä käännös vasemmalle sisämaahan maatilojen ja peltojen keskellä kumpuilevalle pienemmälle tielle. Paluu keskustaa kohti sisälsi metsäistä pätkää, paikallisteitä, pari isompaa nyppylää ja jopa pätkän moottoritietä. Paluuosuudella oli jonkin verran vastatuulta, erityisesti toisella kierroksella. Tämä yhdistettynä mäkisempään osuuteen laski hieman keskinopeutta.

Pyöräosuuden ensimmäisiä kilometrejä. Kuva: Lasse Seppänen


Matkan varrella näkyi kanssakisaajilla monenlaista ongelmaa: puhjenneita renkaita, katkenneita ketjuja ja yleistä hyytymistä. Yleensäkin ihmetytti useat todella pahalta kuulostavat ja ”räpättävät” kalliit pyörät, kannattaisi pitää kalustosta huolta. Omalla kohdallani pyörä oli etukäteen arvioituna vahvin laji ja sitä olin myös määrällisesti treenannut eniten. N.160km kohdalla alaselkä meinasi vetää jumiin mutta pari oikomista riitti ja pääsin ajamaan hyvällä tahdilla vaihtoon. Tuolloin 160km kohdalla olin myös jo tosi tyytyväinen siitä, että pyörä kesti niin hyvin koko siivun – kunnes hokasin että itse asiassa 20km on vielä melko pitkä matka vaikkapa kantaa pyörää :). Mieleenpainuvin kohta pyöräreitillä oli kahteen kertaan ajettu Geels Bakken nousu. Tämä ei itse asiassa esimerkiksi Kainuun maastoihin verrattuna ollut kummoinenkaan nousu mutta tanskalaisittain kohtuullinen nyppylä. Paikalliset olivat kerääntyneet nousun varrelle kannustamaan kisaajia sankoin joukoin ja nousua siivitti mahtava karnevaalitunnelma.

Geels Bakken nousun päällä


180km oli tällä kertaa mukava sunnuntailenkki. Pyöräosuuden onnistumiseen vaikuttivat todennäköisesti huolellinen valmistautuminen, pyörän huolto viimeisen päälle, uudet renkaat ja täysin oma huolto patukoiden, geelien ja urheilujuoman suhteen. En ottanut kisajärjestäjältä pyöräosuudella muuta kuin lopussa yhden pullon vettä, jota en sitten kuitenkaan edes hörpännyt (onneksi muuten en, pullosta löytyi sitä myöhemmin pestessäni sormen paksuinen harmaa limamöntti, yök). Join pyöräosuuden aikana 3 pulloa urheilujuomaa, yhden pullollisen sinne puristamiani geelejä ja söin 3 energiapatukkaa.

Noin 177km pyöräilyä takana. Kuva: Lasse Seppänen


T2 3min 37sec

Vaihtoon saapuminen oli nopea juttu. Pyörä luovutettiin vauhdista toimitsijoille ja samalla vauhdilla sai jatkaa suoraan vaihtotelttaan. Vaihdoin pikanauhoilla varustetut lenkkarit jalkaan ja päähän asettelin edellisenä päivänä exposta hankkimani ironman-aurinkolipan. Niska oli kärähtänyt auringossa pyöräosuudella ja pari ylimääräistä sekuntia kului aurinkorasvan lainaamiseen toiselta kisaajalta. Järjestäjän puolesta ei ollut aurinkorasvaa tarjolla. Kävin T2:lla myös WC:ssä ja eipä muuta kuin juoksemaan.

Juoksu 4h 16min

Juoksuosuus käytäisiin ihan Kööpenhaminan keskustassa noin 10km mittaisella reitillä, joka juostaisiin läpi 4 kertaa. Juoksu lähti käyntiin suunnitelman mukaan. Ihan alussa olin tosin hieman huolissani siitä, olinko unohtanut ottaa vaihdossa kierrosta indikoivan rannekkeen. Huoli helpotti kun kysäisin tästä kanssakisaajalta ja sain tietää, että rannekkeita jaetaan vasta n. 7km kohdalla :). Juoksua koskeva suunnitelma oli niinkin yksinkertainen kuin pitää sykkeet 4. alueella ja antaa mennä sen mitä koneesta vielä otettavissa on. Ensimmäiset 2 kierrosta tämä onnistui hienosti ja puolivälissä olin melko tarkkaan 4 tunnin maratonvauhdissa. Ensimmäiset 2 kiekkaa menivät niin helposti, että ehdin mietiskellä ettei tällainen täyden matkan kisa ole kovin kummoinen juttu. Maratonin loppuosa muutti kuitenkin ajatukset melko lailla toiseen suuntaan kun monenlaista jomotusta ja kolotusta alkoi tuntua.

Noin 15km jäljellä! Kuva: Lasse Seppänen


Kannustus reitin varrella oli jotain aivan uskomatonta. Eri arvioiden mukaan reitin varrella oli noin 200.000-250.000 ihmistä kannustamassa. Ihmiset huusivat kannustushuutoja kisaajien nimillä kun se nimi näkyy numerolapussa. 3. kierroksella oma vauhtini alkoi hieman hiipua ja sykkeet laskivat vaikka kuinka koitin laittaa jalkaa toisen eteen. 4. kierroksella vauhti hiipui vielä jonkin verran lisää. Fiilis oli kuitenkin mainio. Alkoi vaikuttaa siltä, että todellakin pääsen maaliin. Tätä koitin mielessäni toistella kun jokainen askel ja tärähdys alkoi tuntua jaloissa. Erityisen epämiellyttävä pätkä oli mukulakivillä juostava osuus. Mainio yksityiskohta reitillä oli suuri screeni, johon kotijoukot olivat voineet lähettää kannustusviestejä. Oli ihan mahtavaa saada terveiset lapsilta, sen siivittämänä seuraavat kilometrit eivät tuntunut missään. Ohitin juoksussa melko paljon porukkaa, erilaisia vaivoja näytti olevan todella monella krampanneista jaloista vatsavaivoihin. Juoksun energiahuoltona minulla oli geeli 20 minuutin välein ja urheilujuomaa tai vettä fiiliksen mukaan. Viimeisellä kierroksella kokeilin ottaa myös pari mukia kokista. Olin lueskellut foorumeilta, että se toisi vauhtia jalkoihin silloin kun mikään muu ei enää toimi. No ei sitä vauhtia tullut mutta ehkä hieman piristystä kuitenkin. Missään vaiheessa kisaa minulla ei ollut ongelmia nesteiden tai energian imeytymisen kanssa. Olin käyttänyt treeneissä koko kevään High5 urheilujuomaa, geelejä ja patukoita, joten vatsa oli tottunut niihin.

Ja vihdoin koitti aika kurvata maalisuoralle! Tuon suoran juoksu kohti maalia ihmisten hurratessa ja konfettien lentäessä oli jotain mitä en ole koskaan tätä ennen urheilu-urallani kokenut. Hetken tuntui kuin olisi ollut suuremmankin budjetin elokuvan sankari. Kaiken kruunasi kuulutus: Timo, You Are An Ironman! WOOHOO. Maalissa pääsin heti halaamaan vaimoani ja märyhän siinä pääsi. Kaikki sadat treenitunnit, treenien suunnittelut, aikataulutukset, pitkät harjoitukset, aamuheräämiset, ja nyt se on totta. Saavutin tavoitteeni - I am an Ironman! Melkoista tunteiden vuoristorataa pikakelauksella siis. Loppuaika 11h 16min 31sec.


Jälkikirjoitus

Kannattiko? Kyllä vain, päivääkään en tästä vuodesta vaihtaisi pois. Suorituskyvyn rajojen etsiminen, löytäminen ja niiden venyttäminen on hyvin palkitsevaa ja auttaa pärjäämään muuallakin kuin kisoissa.  



Itse ironman-kisa on äärimmäinen yksilösuoritus. Varsinainen treeni ja työ tehdään kuitenkin kisaa edeltävän vuoden aikana ja siinä koetellaan kuntoilijan lisäksi myös läheisten hermoja ja sietokykyä. Tähän loppuun ovatkin siis kiitokset todellakin paikallaan.

Kiitos Hanna-vaimolle ja vanhemmilleni harjoittelun mahdollisestamisesta. Pitkät lenkit, myöhäiset harjoitukset ja lapsiperheen arjen pyörittäminen vaativat paljon muiltakin kuin minulta. Kiitos Marko Määttä loistavasta valmennuksesta ja konsultoinnista kalustohankinnoissa. En olisi pystynyt tähän ilman sinun ammattitaitoista panostasi. Tavoite pysyi koko ajan kirkkaana mielessä ja sitä kohti edettiin selkein askelmerkein. Kiitos Perttu treeniseurasta ja keittiöpsykologiasta, sinun määrätietoisesta treenaamisesta oli hyvä ottaa mallia. Kiitos Team Ainon uintiporukalle ja loistaville koutseille.

Kiitos myös muille treenikavereille ja kaikille joihin projektin aikana törmäsin. Jokaisen teidän kohtaaminen oli aina askel eteenpäin kohti maaliviivaa.

Järjestäjän virallinen kisavideo vuoden 2016 kisasta